Luuletko sinä tosiaan että minä en ymmärrä
niitä pieniä asioita jotka rakensivat kodin,
aivan niin kuin sen tuhosivatkin?
Luuletko sinä että minä en muista
miltä tuntuu kävellä lasinsiruilla joka aamu,
vaikka meillä ei koskaan juotukaan?
Minähän tiedän ja näen kuin näenkin
jokaisen pienen virran ja padot
joilla kaikilla on oma erityinen merkityksensä
Minähän käyn suihkussa neljä kertaa
yhden päivän aikana vain pestäkseni sinut minusta.
Huuhdon väkivahvalla juomalla
suustani valheita taas yhden kerran.
Painan itseäni alas päin
aina kaakelilattiaan asti,
vain tunteakseni miltä tunnottomuus tuntuu.
Enkä minä kerro kellekään,
en koskaan sano ääneen,
totuutta jonka vain sinä tiedät,
koska minä sieluttomuudellani
olen tehnyt kaiken niin lopulliseksi.
Meitähän ei ole luotu kellekään
paitsi toisillemme
niin onnettomissa olosuhteissa
että meistä ei ole mihinkään.
Kun minä taidan loppua,
jatku sinä minun puolestani.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienosti osaat kirjoittaa. Älä lopu.
Vau, tämä runo on hirmu pitkä ja minä en oikein tiiä ymmärsinkö edes kaikkea, silti haluan jotain kommentoida, sillä tämä vaikutti minuun.
Ensimmäisen säkeistön lopun kysymys on aivan upea! Juuri tällaisia pieniä ja rikkinäisiä huomioita elämästä minä rakastan runoissa, tuokin kertomasi on jotain mitä olisin itse halunnut keksiä! Se on niin hienosti sanottu.
Tykkään myös kolmannen säkeistön alusta. Juominen on sellainen aihe, josta minä voisin kirjoittaa vaikka romaanin, mutten koskaan osaa sanoa mitään siitä hienosti. Sinä kirjoitat kipeän asian kauniiseen muotoon.
Loppu on erityisen kaunis ja herkkä. Tuntuu, ettei runon kertoja itsekään tiedä mitä haluaa, hän on vain niin väsynyt. Kaunis pyyntö rakkaalle tuo viimeinen säe.
raskasta ajan ja suhteen kuvausta