Sisällä

Ja jokainen kulkee nyt tätä suoraa viivaa,
terapeutilta toiselle,
valkoisesta huoneesta vieläkin valkeampaan,
taskut täynnä valheita muokattuna käteen sopiviksi,
vapauttaviksi, niin turhiksi raharei'iksi,
koska maailma kaipaa pelastusta.

Ja tänään ne sanovat minua linnakkeissaan neroksi,
silittävät hiuksia,
mutta huomenna minäkin olen vain yksi pässi narussa,
oksennusta kengänpohjissani,
krapula-aamuna pää vessanpöntössä nielemässä pilleriä,
jota rasvaprosentiton mainosmaailma minulle tyrkyttää.

Tällaisella totuudettomuudella on pitkät jäljet tällaisessa maailmalla,
jossa kaikki on keksittyä,
kuvitteellisia keskusteluja tulitikkulaatikkotaloissa.
Tässä universumissa kukaan ei koskaan tajua
kuinka hengitys ei tunnu niskassa niin raskaana,
jos tajuaa nostaa kaulukset pystyyn.
Vallihaudan tällä puolen kukaan ei koskaan ymmärrä riuhtoa köysiään
eikä pujotella itseään ulos kaltereiden välistä,
tarpeeksi laihana tai täytekakun sisään laitetulla kynsiviilalla.
Ei edes unissaan.

Omassa tornissani,
kaukana sinusta,
minä kehitän kieltä,
jossa sinä et ymmärrä,
sinua ei ole ja sinä olet vain väline.
Ja kun minä olen jonossa ikuisessa elämänkumppanikisassa
minä valehtelen aivan niin kuin jokaiselle aina ennenkin.

Joka asiasta,
sujuvasti hymyillen.
Voittajana.