Kirjoituskone raksuttaa
viestiä rakkaalleen,
rähjäisiä kirjaimia,
katkeruudella raiskattuja sanoja,
kitkerää on sen sointi.
Rahisee kuivuuttaan runnottu paperi, jonka
pintaa jokainen painallus riipii.
Syöpyy muste syvälle ja leviää
likaiseksi tahraksi, joka ei
raapimalla lähde.
Sanat ovat kirjoittajansa orjia,
rumia todisteita rikkinäisestä elämästä.
Elämästä joka roskakoriin raahautuu ja
roviolla palaa.
Roihuna katoaa kiirastuleen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
