Kerjäläinen,
tuo kurja katseiden alla.
Kättään ojentaa,
lanttia tavoittaa.
Huivi päätään suojaten,
matto kovaa maata syleillen.
Ei kevene kulkijan kukkaro
Kerjäläinen,
tuo kurja ihmisvilinässä.
Niin on näkymätön,
kiireisille jotka katuja astuu.
Ei kuulu anova sana,
syvään huokaa maahan polvistuva.
Ei kevene kulkijan kukkaro
Kerjäläinen,
tuo kurja kadun kulmassa.
Vapauttaan vailla,
huutonsa hukkuu.
Pimenee ilta lokkien siipiin,
kerää mattonsa, hämärään hiipii.
Jospa huomenna kevenee kulkijan kukkaro
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavasti kirjoitat!
Pidin kovasti!
En oiken osaa sanoa tästä mitään, mutta tykkään kuitenkin ja suosikeihin laitan :)
Koskettavasti kirjoitat!
Pidin kovasti!
En oiken osaa sanoa tästä mitään, mutta tykkään kuitenkin ja suosikeihin laitan :)