Taas saapui talvi tuhansine tuiskuineen,
menneitten talvien muistot mukanaan.
On niin helppo elää omissa muistoissa ja haaveissa, sillä sinä olet niissä.
Tiedätkö miltä se tuntuu, kun en tiedä sinusta enää mitään?
Minulla on valtavan suuri ikävä sinua,
sillä siitä on liian kauan kun viimeksi halasit minua.
Jäin kaipaamaan sinun leveää, mystistä hymyäsi sekä veikeää, huoletonta luonnettasi.
Et haihdu koskaan mielestäni, sillä toit pakkaspäiviini merkityksen,
pienen ilon siihen synkkyyteen.
Kertoisit elämästäsi minulle,
vaikka en enää kuulu sinulle.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno ja kaipausta täynnä öleva runo entisestä ystävästä! Monesti olisi mukava tietää toisen kuulumiset, mutta se varmaan tuottaisi epävarmuutta uudessa suhteessa!