Hiljaa kuljen katua pitkin,
mukulakiviä ylös astelen.
Ihmiset vilisevät ohitseni,
kulkevat tuntemattomina lävitseni.
En tunne heistä ketään,
enkä haluaisikaan.
Pisaroita satelee taivaalta,
kuin ajatuksia mielestäni.
Olen tämän elokuvan tähti sekä ohjaaja,
määrään kuka kuuluu tähän tarinaan.
Sade yltyy.
Kesämekkoni huojuu myrskytuulessa,
litimärkänä keinuu sateessa.
Avaan sateenvarjon ja kaikki on hyvin.
Tartun käteesi ja hymyilen,
olet elokuvani komea miesnäyttelijä.
Selite:
Joskus tuntuu,kuin elämä olisi elokuvaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
