Taas kotiin palaan yksinäin,
kun susi vienyt on sydäntäin.
Matkaan kohti rantaa päätös mielessäin,
nyt äiti meri minut ottaa aalloilain.
En ikävöi mä tätä maailmaa enää,
vaan hyvästit voin vihdoin jättää.
Vesi viileä on syksyinen,
kun sinne menen ja palelen.
Pian kylmä ja tunto katoaa,
kun päätös mielessäin korventaa.
Ajattelen mä äitiä ja isää,
meri minua sisäänsä vetää.
Enää ajatukset päällä maan vaeltaa,
tuska vihdoin hukkua saa.
On täällä niin pimeää,
en tänne sittenkään jää.
Vaan virtaus tuo ikuinen,
saa minusta yliotteen.
Tänne halunnut en jäädä sittenkään,
vaan enää ei päätös minun ollutkaan.
Hyvästi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
