On tähtitaivas, kullan hohtoinen, lamppu tullessa pimeyden. Kuuta kohti katsoen, kaipausta ulvoen, on minun juostava eteenpäin.
Tuulen vire pohjoinen, hiuksia heiluttaa, hymyilen. Vaikka kylmä on niin palele en, on minun juostava eteenpäin.
Hetken kuuntelen, selälläni maaten, on turvallista vieressä pensaiden. Taivas täynnä pilkkuja, valon luomia, mutta pian taas, on minun juostava eteenpäin.
Matkan pää häämöttää, mikä onkaan määränpää? Sen sielä nään, en mieti enempää, koska se autannut ei ole ennenkään, on vielä juostava eteenpäin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
