Kivi on kova, tunteeton ja
eloton.
Voiko kivi puhua?
Ehkä.
Me ihmiset olemme välillä kuin kiviä.
Tunteettomia ja kovia.
Heittelemme toisiamme kivillä.
Jotka särkevät, loukkaavat ja
haavoittavat.
Välillä keräämme niitä,
heittääksemme ne taas uudelleen.
Toiset keräävät kiviä sydämeensä.
Pettymyksen, katkeruuden ja vihan kiviä.
Itse toivoisin tielleni johdatuksen kiviä.
Jotta osaisin kulkea eteenpäin.
Toivoisin löytäväni arvokkaan kiven.
Jonka voisin säilöä sydämeeni ja vaalia
sitä kuin suurta aarretta.
Rakkauden lämpimän kiven.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi