Ikävöin sinua.
Ihmisenä, rakkaana.
En kosketustasi,
koska sitä ei ollutkaan.
Olenko huono.
Huono naisena, rakkaana.
Jota voisi rakastaa, koskea,
hyväillä.
Saanko koskaan rakkauden kosketusta.
Hellyyttä, jota niin kaipaan.
Sanoisit, oi rakkaani, oma kultani.
Olet minun, haluan olla sinun.
Vain sinun.
Kivi painaa rintaani.
Kaipauksen kivi.
Toteutumattoman kaipauksen.
Haluaisin sen pois.
Haluaisin jo luovuttaa,
luovuttaa kiven pois.
Ottaa rauhan ja levon.
Miksi teit tämän minulle?
Miksi haavoitit? Miksi?
Etkö välittänytkään edes sen vertaa,
että olisit ollut rehellinen?
Silti olet sydämessäni.
En voi muuta kuin kestää.
Unohtaa.
Hetkeksi.
Voi, kun ajaksi, iäksi.....
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaipaan rakkaudensanoilla häntä
jota en ole koskaan edes tavannut,
silti odotan tapaavani hänet pian.
Tunnen levottomuutta omasta itsestäni
ja alemmuuden tunteet risteilevät mielessäni,
olenko niin huono että rakkaus ajaa ohitseni?
Ei ystäväni, kyllä rakkaus etsii omansa
vaikka ei aina itsemme toivomaan tahtiin,
kun rakkaus saapuu myös kaipauksen tumma kukka poistuu ja tunteiden ruusut halaavat
kasvojasi tuoden lämpöisen hellivän lämmön sisällesi.