Otan siveltimen ja maalaan taivaanrantaa.
Ei enää mustaa, ainoastaan valkoista, ehkä se muuttuu harmaaksi, ohueksi usvaksi, kuin se hetki ennen auringon nousua.
Kuin se hetki, joka on langan ohut, hetkessä ohi, kuin hiillos pienessä nuotiossamme, kun kävimme yöllä uimassa.
Niin, taivas on kuin ilotulitus, sydän on viaton, kuin se ilta, kun ensimmästä kertaa ymmärsin mitä on rakastaa ja saada rakkautta.
...
Se oli silloin.
Kaikesta on maksettava hinta.
Minä kärsin päivittäin ja teen sen vain, jotta näkisin sinut taas.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
mukavasti liikkuu ajatuksesi, mielenkiintoista