Voisinko itkeä, jos en tietäisi
maailmassa iloa olevan?
Voisitko auttaa toista, jos sinua
koskaan auteta ei?
Voisimmeko luottaa toisiimme,
jos emme koskaan kerro ensin itsestämme?
Voisitteko huolehtia toisista,
jos ette itsestänne huolta pitää osaa?
Emme saa luulla tietävämme.
Emme koskaan saa tietää.
Onko meillä lupa sanoa, lupa tehdä?
Olenhan olemassa.
Miksen saisi?
Onko kertomatta jättäminen valhe?
Onko muka väärin, kun ei tee mitään?
Minulta ei kysytty haluanko syntyä maailmaan.
Onko mahdollista päättää itse mitä tehdä
pahoittamatta kuitenkaan kenenkään mieltä?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hyvä ja koskettava runo, hieno