Nimetön

Pahuudella paiskouduin mereen lasiseen
särkyneiden sielujen
lepopaikkaan viimeiseen

Meri murtui ympäriltäni
ja aikoi minut hukuttaa
pakko oli uida
jos tahtoi tuntea päivää seuraavaa

Vuosia uin
sielu ja ruumis lasinsiruista vereslihalla
jotta löytäisin edes rantaan viimeiseen

Nyt sisimmässäni kasvaa
maailman puhtain
äidin ja isin kulta
oma pieni Hippunen

Kehossani on vielä kohtia
joissa ei ole ihoa
veresliha kirvelee kyynelmeressä
kuinka suojelen sinua
jos olen täynnä reikiä

Pelkään että pahan lonkerot yltävät luoksesi
vaikka kuinka yritän peittää
ja suojata sinua kehoni avulla

Minut saa heittää alle sirkkelin
jos se sinut pelastaa
polttaa tuhkaksi
jos se lasinsirut sisältäni poistaa

Kunhan vain
sinä olet koskematon