maailmanpyörä

Minä olen tullut hieman ääriviivattomaksi
näissä pitenevissä iltapäivissä
niiden katkeilevien säteiden ulottumattomissa
kirkkailla pinnoilla ne katoavat raukeina

Hymyilen sinulle jostain täältä
sisämaasta
niin kuin väsyneet saattaisivat hymyillä, sinä
ajattelet muttet sano

älä huoli sisko rakas,
minä hymyilen tuuleen
olen löytänyt erämaani

onko se alkutuuli, onko

monsuunisateiden peittämä
vai pelkästään alkukesä näiden
teemukien posliinipinnoilla

Voi sisko niin me joskus nauroimme
niiden kosiskelijoiden röyhisteleville katseille
riisuville

mutta minä tahdon nyt herätä aamuni
hänen ja minun yhteisestä ihosta
ja meidän läpi puhaltaa erämaatuuli
puhaltaa.