Nimetön

Tänään paistaa aurinko
ja elämä paljastaa värinsä
kuin riikinkukko se levittää sulkansa
sinistä, vihreää, keltaista
se mikä on kirjoitettu on jo tapahtunut
se mikä on kirjoitettu on vesivärejä
märällä paperilla

Puhelinlinjaa pitkin minä sanon minä rakastan
sinua
olen siellä missä samat säteet lankeavat
ja sinä siristät silmät kiinni
katso olen taas ehjempi
älä pelkää
katso minä korjaannun

sillä ne riikinkukot hymyilevät nyt
ja minä olen niiden linnunhymyissä
kaikki värit
äiteys naiseus menetys ja voima
minä opin sen minkä pitää

Sanomme hän syntyy vielä
ja siihen asti me tanssimme illat toisissamme
aamujen rajoille
matkaamme merien suolassa
parannamme hiljaa arpia joihin olemme pukeutuneet

Sinä sanot kuinka meillä on kaikki maailman aika

Hän vain pelästyi tätä maailmaa.