Minun yöni luomet eivät ole suljetut
Minun yöni, niin, se tulee jostain kaukaisesta maasta
sillä on linnunsiivet
ja se on koruista riisuutunut
lakanoille levittynyt, unesta puhdas
Minä osaan piirtää katon kuviot ulkoa
järjestää vastapäisen talon tiilet oikeaan asetelmaan
tiedän nämä jutut, osaan sen kuinka öissä ajelehditaan
kuinka verhoissa asuu juuri ne päivät
joilta olen repinyt valokuvat ja päiväkirjat
ne päivät joiden jälkiä peitellään hymyillen
Minun yöni tansii höyhenpuku värähdellen
se juovuttaa minut muiden ulottumattomiin
Niin minun yöni. Se ääntää mannerten takaisella
aksentilla linnunsanojaan unettoman tajuntaan
kauniisti nukkuneet näkevät sen päivisin katseestani
se on liian vihreä
heidän levänneille silmilleen
Nämä ajan kadottamat tunnit langettavat minut
ja itken kuin pikkulapsi
liian isossa kaupungissa
ja hengitys on liian nopeaa
>
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tosi kaunis, puhutteleva runo! Pidin :)
Aurinkoista kesää!
osuit ja upposi!