Me istumme muurien päällä
kun ilta on kadottanut siipensä ja leijuu kevyenä
emme enää kirjoita, emme eksy omiin labyrintteihimme
katselemme hymyillen -tämä on painotonta
ja niin hemmetin aikuista sinä naurat, vai sittenkin painokelvotonta
onko jo kevät, olen kysynyt helmikuusta asti, onko jo
Olen ollut tuo horisontiton tyttö, olen ollut hänen sisarensa ja lapsensa
valellut ihoni merivedellä sormet halkeillen
onko jo kesäkuu, milloin
ja sinä olet katsonut minua tuon vanhan miehen silmälaseista
Me istumme muurien päällä
olemme valloittaneet puoli valtakuntaa ja graffitien nuoleman seinän
tulleet takaisin ja tehneet korteista silppusateen
ja vain katselemme kuinka hertat ja ristit tanssivat
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
