Tunneista minuuteiksi
minuuteista sekunteiksi.
Aina askelta lähempänä,
kunnes pysähdyn oven taakse
ottamaan syvään henkeä.
Raotan ovea nähdäkseni sisään,
oletko kotona suruisin silmin?
Otatko minut vielä kerran vastaan?
Onko tämä vielä minunkin kotini?
Pitelethän minua tiukasti sylissäsi,
niin että sattuu.
Selite:
Rakkaalleni joka kestää pöhköt oikkuni kääntymättä minua vastaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin että rakkaus tekee kipeää, mutta se tuntuu kuitenkin hyvälle. Hieno :)