Saat minut raivostumaan, repimään hiuksia päästäni,
pienillä eleillä ja toistuvilla tavoilla, joita en ennen huomannut.
Luulin tietäväni sinut.
Harjoittelemme ja opiskelemme toisiamme,
löytyi kultaa,
katinkultaa,
harmaata soraa.
Vasta nyt, roisoisen pinnan löydettyäni, sitä manattuani,
ymmärrän sinua rakastavani.
Sillä kulta kiiltää kaikille,
katinkullan löytää jopa kaivajista laiskin,
mutta vain harva ymmärtää sitä aarretta,
minkä karhea ja säälimättömän tympeä sora kätkee allensa.
Selite:
Välillä vaikuttaa siltä, että sitruunakin on lempeän makea omaan mieleeni ja kieleeni verrattuna näinä aamuina, kun tunnut tekevän kaiken juuri niin kuin ei pitäisi. Tekisi mieli hutkaista sinua kaktuksella, mutta äh!! Sinä pöljäkkeiden kuningas!
Älä ole minulle noin kiltti, menee hyvät murjotukset hukkaan!
Rakas olet, vaikka tekisi mieli paahtaa leipäsi mustaksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä on jopa kaksi hyvin tunteikasta runoa.. Toinen tuossa punakynässä..