Pieni ohikiitävä hetki,
kuin tuulen kevyt henkäys kasvoilla
ja se on kadonnut.
Ei kaikki,
ei puun juuret katoa kinoksien tieltä
ei myrsky käännä runkoa kumoon,
mutta ne lehdet, kaiken kukoistus.
Mihin ne katoavat?
Mikä saa ne loppumaan rinnastamme?
Kevät, kevät...
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| kainokainen | Unelmia | 29.9.2014 | 1 | Runo |
| kainokainen | Läsnä | 15.5.2014 | 2 | Runo |
| kainokainen | Päivän tempo | 26.4.2014 | 0 | Runo |
| kainokainen | Möksähtäneen ajatus | 22.4.2014 | 1 | Runo |
| kainokainen | Sarastaessa | 23.10.2013 | 2 | Runo |
| kainokainen | Nimetön | 23.10.2013 | 1 | Runo |
| kainokainen | Kaivaten | 25.9.2013 | 1 | Runo |
| kainokainen | Yksi | 25.9.2013 | 1 | Runo |
| kainokainen | Unissammeko vain | 25.6.2013 | 0 | Runo |
| kainokainen | -nimetön- | 8.5.2013 | 0 | Runo |
Kommentit
Hyvin vertaat vuodenaikaan sisäistä elämäämme.. Jätit hienosti lopun ilmaan..