Päivän tempo

Runoilija kainokainen

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 29.3.2013

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Hiljattain runouden uudelleen löytänyt ihmisen lapsi.
 

Väsyttää.
Väsyttää ja mitään ei jaksa ei.
Ei ajatella sen suurempaa, "mitä sitä söisi?"
Lorvi Katariinan kanssa kello kolmen teet.
Ei, vieläkin väsyttää.
Sitten ketuttaa, eikä repolaisen hännästäkään saa kiinni.
Varpaatkin hikoilee auringossa, tai sitten ne on ne eilen lattialle tippuneet prinssinakit.
Ilman ratsujaan.
Ilman prinsessojaan.
Niitäkin väsyttää ellen vallan arvaa metsään.
Kettu kainalossa luovutan,
mätkähdän sohvalle odottamaan.

Yömyöhäänkin olo sama kuin aamulla.
Aivot tyynyllä, into nurkassa,
mutta kettu lähti pesäänsä.
Karvat ei enää nenää kutita, kun kainalossasi saan olla.

Väsyttää.
Kehrään.

Selite: 
Puh-huijaa.
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot