Sarastaessa

Runoilija kainokainen

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 29.3.2013

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Hiljattain runouden uudelleen löytänyt ihmisen lapsi.
 

Pehmeänä poskeani vasten,
lämpimänä vierelläni.
Tuoksu, ei ehkä kedon kukkaisten,
mutta se mitä rakkain.

Painan korvani häntä vasten.
Tasainen hengitys ja sydämmen lyönnit.

En tahdo vielä avata silmiäni auringon kolkuttaessa ikkunaan.

Tulen vielä hiukan lähemmäksi.

Selite: 
Ja joku vieä kysyy, miksi sängystä nouseminen on vaikeaa?
Kategoria: 
 

Kommentit

Lämmin ja suloinen on runosi

Tunteellinen on aamuinen sarastus, niin että sitä ei vielä halua herätä siihen arkeen. Hieno :)

 

Käyttäjän kaikki runot