Pehmeänä poskeani vasten,
lämpimänä vierelläni.
Tuoksu, ei ehkä kedon kukkaisten,
mutta se mitä rakkain.
Painan korvani häntä vasten.
Tasainen hengitys ja sydämmen lyönnit.
En tahdo vielä avata silmiäni auringon kolkuttaessa ikkunaan.
Tulen vielä hiukan lähemmäksi.
Selite:
Ja joku vieä kysyy, miksi sängystä nouseminen on vaikeaa?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Lämmin ja suloinen on runosi
Tunteellinen on aamuinen sarastus, niin että sitä ei vielä halua herätä siihen arkeen. Hieno :)