Muistan sen aina mun veljeni niin,
pieni villi ja heiveröinen se auto tuli niin lujaa,
eikä kukaan kerennyt auttamaan sua.
Muistan sun kasvot aina sen tapahtuman
jälkeen, ne näytti ihan lumelta mikä nyt leijailee mun huoneen ikkunan edessä.
Selite:
hmmm omistettu mun pikkuveljelleni joka, kuoli
muutama vuosi sitten raahautui 40 metriä ja kuoli sille linkkupysäkille mistä lähdin joka päivä kouluun...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Surullista <3 Kaunis runo.
Voi..Näin ei sais käydä.Mutta mitä me pienet ihmiset voimme,ei se oo meidän päätettävissämme.Kaunis runo veljen muistolle.
Voi miten surullista,lohdutonta.Minultakin on sisko kuollut lapsena.