Palava maa

Viha nostaa kansoissa päätään,
nostaa päätään kansojen kesken
Katkeran miehen, katkeran naisen
silmissä hehkuva viha

Missä on rauha, missä on lepo
kalskavan raudan, verisen miekan?
Tulta syöksee korskuva hepo
rannalla punaisen hiekan

Kotikylien raunioilla
kulkevat lapset kotia vailla,
Kulkevat kulkukoirien lailla
Alla palavan taivaan...

Jossakin veli veljeään halaa,
jossakin viha ei saa enää sijaa
Jossakin kylvetään rauhan siemen
maailman mustaan multaan

Niin kauan on toivoa täällä
kun on rakkautta maan päällä,
rukoukset nousevat taivasta kohden
Keskeltä kansojen

Anteeksiannon voima on suurin,
voima se mursi vihan muurin
Rakensi sillan pimeyden yli
Uudeksi synnytti armon syli!