Minä olen kuin puu
joka juuriaan myöten itseään ravistelee,
kylmä tuuli käy ja minua palelee
Tunnen tuskallisen muotoni muutoksen
ja minä tärisen pelosta mutta ymmärrän,
se olet sinä joka minussa kuolit
Minä nyt erilaisena sinua kauniin lämpöisenä
valonhehkuna sydämessäni kantaen
synnyin uudelleen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi