Kuulle, rakkaalleni

Runoilija Azureus

mies
Julkaistu:
19
Liittynyt: 9.1.2006
Viimeksi paikalla: 15.2.2024 14:22

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
7.4.1970

Hetki kerrallaan läpi elämän päivien... joskus aurinko paistaa takaa seepianväristen pilvien, arjen harmaat kivet halkaisten.
 

Katselelen hiljaisena hohdettasi,
kasvosi säteilevät auringon valoa.
Kurotan käteni hellästi
koskeakseni vaaleita utupilviä,
noita ilmavia kiharoitasi.

Silmäsi tuikkivat,
kilpailevat tähtien kanssa.
Kiipeän vuoren harjalle
antaakseni ujon suudelman
taivaan kaunottarelle,
varoen ettei pintasi sulaisi puroiksi.

Selite: 
Joskus olen ollut rakastunutkin...
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tunnelmallinen runo. Viimeinen lausahdus on, kuin piste iin päälle. Kaunista niin.

Sopii kyllä rakkausrunoksikin ja vieläpä kauniiksi sellaiseksi...sopiva semmoiselle kuuprinsessalle.

 

Käyttäjän kaikki runot