koodi11

siitä, mitä toivoimme

halusimme 

silloinkin

kun elämä meidät

eri suuntiin kuljetti

 

Ikävän sirpaleita

leviää poluillemme

sumuisia risteyksiä

joilla seisomme hiljaa 

eikä kumpikaan tiedä

mistä toisen löytää

 

En edes tiedä

tunsitko sinäkin näin

 

Meistä jäi jäljelle

vain pysähtyneitä hetkiä

joissa olimme joskus

samaan aikaan

samassa maailmassa 

mutta emme koskaan

Yhdessä

 

Ja silti

jossain kaiken hiljaisuuden alla

elää ajatus

jokin meissä ymmärsi toisensa
tavalla jota muut eivät ymmärrä

Ja se saa jäädä
Sydämeeni lohduksi
Sammumattomaksi valoksi