koodi11

Omaa arvoani en enää tunnista
teit siitä silmissäni tomua
peilissä katse täynnä kipua
Yrität viereeni juurtua
kuihduttaen minua
enkä minä osaa pyytää apua
tai karkuun juosta
lähtisinpä edes kävellen
mutta kun matka täytyy taittaa kahlaten
läpi tuskaisen tien
sydäntäni mukanani vien
ulottumattomiin sinulta
en kestä enää manipuloivia sanoja
julmaa kohtelua
sinun ivallista naurua
ylisuurta egoa
Niin kuin olisit yläpuolella kaikkea
En anna sinun tuhota minua
Minussa on vielä voimia
korjata niitä kauniita kohtia
joita sinä pidit pilkkana
vaikka luulet olevasi kuningas
oli itsetuntoni kuinka surkea tahansa
tiedän ettet ansaitse minua