Sula meri talvella

Runoilija Azureus

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 9.1.2006
Viimeksi paikalla: 18.9.2018 16:50

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
7.4.1970

Hetki kerrallaan läpi elämän päivien... joskus aurinko paistaa takaa seepianväristen pilvien, arjen harmaat kivet halkaisten.
 

Kirpeä aamutuuli sekoittaa hiukseni,
kun seison meren rannalla.
Jo sata vuotta sitten öljykangastakkiset kalastajat
vetivät veneensä harmaasta vajasta..
Nimmarit harmaan kallion selässä,
osittain jäkälän peittämät.

Tuuli hyväilee kypsää ruovikkoa
kuin käsi rakkaansa kutreja.
Hius irtoaa, ajelehtii keinuvilla aalloilla.
Jos palaisin meriltä minäkin,
hakkaisin kallioon muistojen sydämen,
sadan vuoden päästä jäkälän peittämän.

Niin uljaasti tarttuu vaatteeseen yksinäisyys.
Sen itsevarmuudessa sieluakin viluttaa.
Oikealla ja vasemmalla meren rannan syys,
taisi olla väärä paikka etsiä kauniita sävyjä.
Vedän syvään henkeä ja suljen silmäni,
käännyn ja vedän autoni oven kiinni.

Selite: 
Tunnelmia ja kaipausta talvisen meren äärellä...
Kategoria: 
 

Kommentit

Aa, miten todentuntuinen runo. Ihana.
"Niin uljaasti tarttuu vaatteeseen yksinäisyys.
Sen itsevarmuudessa sieluakin viluttaa.
Oikealla ja vasemmalla meren rannan syys,
taisi olla väärä paikka etsiä kauniita sävyjä."
aivan upeasti runoiltu. <3

upea runo!
aistiva. loppu aivan
mahtava

 

Käyttäjän kaikki runot