Merimies

Iskusta raskaasta sydämeen,
matkaani jatkan läpi pimeyden,
suru painaa purjeissain,
uhkuu viimeinen ripe näissä sanoissain,

Meri värähtelee voimasta kyyneleen,
tunnen tähän hetkeen vavahtuneen,
ympärillä kylmän yksinäisyyden,
tunnen sen minua suudelleen.

Tulit roudan lailla,
vailla sydäntäin aina,
enää en tahtoain kaihda,
lipua laivain saa,
kohti lempeä,
tuulen vire keveä,
minut perille vie,
tie tähtien,
suuntana sydämein

Meri värähtelee voimasta kyyneleen,
tunnen tähän hetkeen vavahtuneen,
ympärillä kylmän yksinäisyyden,
tunnen sen minua suudelleen.

Ympärillä tuttu usva,
tuo menneisyyden tuska,
sinusta voimain sain,
rakkain,
askeleesi pois päin,
kääntää veistä haavassain,
mut suhteemme on elännyt aikansa,
syksyn tunnen taas sielussain.

Meri värähtelee voimasta kyyneleen,
tunnen tähän hetkeen vavahtuneen,
ympärillä kylmän yksinäisyyden,
tunnen sen minua suudelleen.