Ystävällistä?

Olisitko
minulle ystävä?

Se, joka on lähellä
kun hätä on suurin.

Silittäisi kättä kun
elämä kääntää selkänsä.

Antaisi ajattelemisen aihetta
ja ymmärtäisi huoleni
paremmin kuin
minä itse.

Vai
olisimmeko
jotain ihan muuta?

Haluaisimmeko?

Hehkua katseessa,
heittäytyä hetkeen
ja unohtaa kaikki se
mikä juuri äsken tuntui
niin tärkeältä.

Antautua syliin ja tuntea
auringon polte rinnassa.

Vailla mieltä ja kieltä
vain elää kaikki
se minkä
jumalat
meille
lahjoittavat?

Kaipuun ja täyttymyksen.
Hetken ja hekuman.
Tunteen ja palon.

Rakkauden koko kuvan.

Miten ystävällisiä
he ovatkaan...

... tekevät meistä ihmisiä.

-Jukka-