Rantakylä Normandiassa
Kalliot hehkuvat ilta-auringossa
ja aallot vierittävät rantakiviä
jotka kumisevat
kuin
kaukainen
ukkonen
Kirkuvia lokkeja meren yllä,
ilmassa täyden kesän värinää
Onni
on läsnä,
mitään ei puutu
ja kuitenkin...
illassa on
Sinun kokoisesi
aukko
Ikävä,
jota en osaa
enkä edes halua
paikata
Tuo
tunne
saa minut
hymyilemään
Enhän edes tiedä,
onko sinua olemassa?
-Jukka-
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tunnelmallinen upea runo,vei ajatukset kauas pois sinne jonnekkin.Sinä varmaankin olet kuitenkin olemassa siellä jossakin.
Kaunis runo,
Kaunis.