Olen pahoillani

Runoilija a17f842a8fbda1e4e362094e04eb40c1

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 18.7.2005
Viimeksi paikalla: 27.7.2018 18:12

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Tiedän että sinuun sattuu,
haluaisin auttaa sinua,
pyyhkiä kyyneleesi poskiltasi,
silittää lohduttavasti hiuksiasi

Jos voisin poistaa tuskan,
kaiken sen pahan olon
jota kannat sisälläsi,
tekisin sen viipymättä

Tiedän että voisin yrittää,
korjata asiat jotka olen särkenyt,
sitoa palaset takaisin yhteen,
rakentaa kaiken uudelleen

En kuitenkaan voi tehdä sitä,
muuttaa mennyttä,
palauttaa kaikkea sitä kaunista,
minkä eteen uhrauduimme

Rakensimme liikaa pilvilinnoja,
unelmoimme mahdottomasta,
luulimme ettei mikään voi rikkoa,
sitä kaikkea rakkautta

Minä kuitenkin tiesin,
mieleni varjoissa,
alusta alkaen,
ettei tämä kestä

Ja niin tiesit sinäkin,
muttet halunnut myöntää sitä

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Eivät kanssakäymisen kuviot aina helppoja ole.

toisinaan se vain menee niin, että pelkkä kauneus ei riitä, eikä välttämättä rakkauskaan ole tarpeeksi. hieno runo kuvaamaan luopumisen tuskaa kahdesta näkökulmasta.

 

Käyttäjän kaikki runot