Käärmeen lailla,
kietouduit minuun kiinni
Ujutit itsesi elämääni,
vaivihkaa vangitsit
Kiedoit lankasi ympärilleni,
teit minusta marionettinuken,
jota ohjailit miten halusit
Kohti Helvettiä
Sait minut taipumaan,
omaan tahtoosi ja haluihisi
Opetit minut vaikenemaan,
hiljenemään iäksi
Sinä olit se peto,
jota olin aina pelännyt
Se olento joka tuli painajaisiini,
joiden ei pitänyt olla todellisia
Teoillasi ja sanoillasi,
sinä ruoskit minut verille
Revit siipeni irti,
höyhen kerrallaan
Kidutit heikkoa mieltäni,
vaikka anelin sinua
Ettet enää jatkaisi,
vaan antaisit minun parantua
Lopulta heitit minut roskiin,
kun olit saanut tarpeeksesi
Heikosta mielestäni,
heikommasta ruumiistani
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ikävästä asiasta kirjoitettua hienoa kuvailua, hieno kokonaisuus kaiken kaikkiaan, pidän paljon.
Mielen ahdistus on veikko jota voi ihan huoletta sormella osoitella.