Taas herään yöllä,
hiki valuu ja itken.
Sama uni toistuu jälleen kerran.
Siinä unessa,
on minulle ne tärkeimmät ihmiset.
Ne jotka ovat taivaassa,
joita en ole nähnyt moneen vuoteen.
Unessa on vain minä, isä ja äiti.
Sitten herään todellisuuteen,
taas huomaan,
että kaikki olikin vain unta.
Eivät he ollutkaan vierelläni,
pitänyt mua käestä,
taikka halannut mua.
Mietin taas yksin,
pimeässä.
Miksi nuo unet jahtaavat minua ?
Joka kerta on tuskaa herätä,
ja tajuta että se onnellisuus,
olikin taas vain unta.
Onneksi vieressäni nukkuu,
tuhisee ja kuorsaa ihminen.
Se kenestä välitän,
ketä rakastan,
ja se kelle voin kertoa sen tuskan,
mikä sisälläni on.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi