Ihana herätä aamulla,
nään sut,
ja kuulen tuhinan.
Edeltävänä yönä kuullut sun ihania sanoja,
saanut olla sun lähellä.
Tuntea sun huulet,
ja hengityksen.
Miksi silti teen samat virheet uudestaan?
Vaikka tiedän, että huominen ei ole samanlainen.
Ei enään niitä ihania sanoja,
ei enään sinua vierelläni.
Miksi haluan vaan satuttaa itteeni sulla?
Siksi koska rakastan sua.
Oot mun elämä,
päivän valo ja ilonpisara.
En halua päästää irti susta.
Siltikin annan sun joka kerta lumota mut,
taas uskon niihin sanoihin ja tekoihin,
annan anteeksi kaikki virheet.
Vaikka tiedän siltikin,
että sama toistuu,
joka kerta vaan uudelleen ja uudelleen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
