Rakkaus on niin iso asia. Se ei ole pelkästään tuhat sanaa tai tuhat tekoa. Se on paljon muutakin. Ei sanat eikä teot voi näyttää tarpeeksi sitä tunnetta. Miksi kuitenkin voit rakastua ihmiseen parin päivän aikana? Niin rakastua, että ikävöit sitä kun et näe pariin tuntiin. Ja että hymy nousee korviin kun taas näet sen ihmisen. Miksi pitää ihastua, tai suorastaan rakastua ihmiseen jonka tietää olevan ns. varattu. Miksi sellaisen ihmisen kanssa pitää tehä sellaisia asioita mistä jää niin paljon muistoja ja siltikin tietää sen, ettei voi enään uudestaan kokea niitä.. Sitten vaan miettii niitä hetkiä mitä oli ja samalla sitä et kenen kanssa se ihminen on nyt ja mitä ne tekee. Itkettää, vihastuttaa ja samalla iloitsee siitä mitä oli. Siltikin miettii, et jos mitään ei olis tapahtunut, niin nyt ei tarvis miettiä. Joka kerta kun puhelin soittaa, toivo herää sisällä, jospa se nyt soittais. Silti mielessä tietää ettei se kuitenkaan soita. Sehän on oman tyttökaverin kanssa, miksi hän mulle soittais ?! Kysymyksiä tulvii satoja, olinko vain joku korvike ? Muutaman päivän huvi, kun kotona ei mennyt juuri silloin hyvin. Eikö se ollenkaan mieti niitä hetkiä mitä meillä oli ?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
