Sydämensärkijä

"Onhan sinulla se?
Onhan sinulla se sydän?
Se hento, mutta palavasti rakastunut.
Etkö muista?
Annoin sen sinulle!
Minun sydämeni.
Missä se on?!

..sattuu..

Et kai heittänyt sitä pois?
Sano ettet heittänyt!
MITÄ!?
Annoit sen pois!
En, en usko sinua!

..sattuu..

Sinulla on se jossain! Jossakin piilossa.
Täällä sohvan takana,
tai kissanhiekan seassa.
Haarukoitten ja veitsien joukossa.
Ei ei ei. Ei se ole täällä.
Missä!?

Au.. ..sattuu.. taas..

Ihan kuin joku löisi puukkoja rintaani.
Tarvitsen raikasta ilmaa.
Päästä minut ulos!"

Kaadun kylmälle asfaltille.
Koskee liikaa.
Haukon henkeäni ja itken tuskasta.
Katson kyyneleet silmissä nurmikolla leikkiviä poikia.
Joku huutaa syömään.
Pojat tiputtavat punaisen pallon maahan ja
juoksevat pois.
Ei. Ei se ole pallo.
Se liikkuu vaivalloisesti.
Raahaudun sen luokse.
Se, sehän on sydämeni.
Pieni sydämeni ruhjeilla.

Se ei enää liiku.
Enkä liiku minäkään..