"Vihaan sinua!
Vihaan sinua!
Vihaan sinua!"
Nuo kaksi sanaa kaikuvat päässäni.
Se oli ensimmäinen riitamme.
Saimme sen kyllä sovittua,
mutta silti nuo sanat jaksoivat satuttaa.
Ne satuttavat enemmän,
kuin jäätävä tuisku talvella.
Enemmän kuin junan alle jääminen.
Enemmän kuin puukotetuksi tuleminen.
Enemmän kuin itse kuolema..
Selite:
Jotain totuuden mukaista siinä on. <':
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
eihä tää lol runo oo..
just ihana ja surullinen.. :'l
Voimia.
mutta onneksi ei ihan aina se ole tarkoituksella... Sitten, ku oikeesti tietää että joku tärkee ihminen sanoo oikeen sydämmellä "vihaan sinua" se ei oo kivaa :(
Ne sanat satuttavat..Ja niitä sanoja kantaa aina mukanaan,jos ne on joku läheinen ihminen sanonut,joku jota rakastaa.
Totuuden siemen pilee tässä ainakin minulle. Hienosti olet kirjoittanut..