Sinä päivänä
kun tämän talven ensilumi
satoi maahan tammikuussa
(ilmastonmuutos ei jätä ketään kylmäksi)
minun niskaani putosi
muutakin kuin
viileän kevyttä pakkaslunta.
Ikävä.
Sinä päivänä
kun mietin
kolme tuntia putkeen
abortin eettisyyttä
(alkiota ei lasketa ihmiseksi)
sinä täytit minun
kuuraiset ajatukseni
kokonaan
ja halusin vain kasvihuoneilmiön
sulattamaan
(ikävän)
lumen pois.
Kevään tullen suutelen sinua varmasti.
Selite:
Kerrankin palanen omasta elämästä.<br>Nimi on väliaikainen, mutta en tule ikinä muuttamaan sitä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runon nimi sopii hyvin, sillä tässä on sisällä annos haikeutta ja hyvin paljon tunnetta...pakkaslumi niskassa on todella hieno kohta tässä...alkaneen elämän päättämiskysymykset ovat aina rankkoja...lähinnä se, että niistä saattaa jäädä pitkäaikainen kipu syvälle sydämeen, kipu joka ei päätykään pieneen toimenpiteeseen.
Kovin kaunis runo. Pidin oiken kovin.
Niin surullinen. Mutta kuitenkin loppu tuntuu päättyvän haikeaan onneen.
Hieno lause tuo " (ilmastonmuutos ei jätä ketään kylmäksi)". Kokonaisuudessaan tämä iski. Sanattomaksi jätti. Upea!
Kaunista, mutta niin särkyvää. Voi etten alkaisi pillittämään, on muutenkin synkkä olo. Runo tuntuu loppuvan kuitenkin hymyyn.
En osaa sanoa mitään rakentavaa. Tunnetta löytyy. <3
Hienosti kuvailet kaipuuntunnettasi koskettavassa runossasi! Lopussa kuitenkin on toivekkuutta! Tämä abortti kohta jotenkin on irrallinen muusta enkä keksi miksi se on siinä! Kiitos kommenteistasi!
Hiukan haikee, tunnetta ja sanomaa mukana :) >
Loistavasti olet kirjoittanut!!!