Ei mitään otetta
(mistään)
Saippuapala
vaseliinilla liukastettuna
(muistit käyttää sitä tällä kertaa kursailematta!)
Ja kaikki kääntyy
nurinkurin väärinpäin
(ei häpeillä mitään, saumat vaan reilusti esiin!)
Saat minut tuntemaan kaikesta syyllisyyttä.
Myrkyttäjä, ilmapiirinpilaaja
olenkin yhtäkkiä minä
(senkin erotiikan tappaja!)
Mitä ihmettä?
Olet kuin ulalla
vaikka minä tässä se eksynyt rusakko olen
Göteborgin iltapäiväruuhkassa.
Sinä olet tappaja
vaikka murha-ase on minun käsissäni.
Ja lopulta käy niin,
että kuula löytyykin omasta kallostani
ilman syytä
itsemurhaan.
Se ainakin oli
sinun tekosiasi.
Olihan?
Selite:
Voisin pahoitella otsikkoa, mutta ei huvita, sillä kapinallinen on mieleni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Okei.. repesin otsikolle, nauroin kahdelle ekalle kappaleelle ja hihittelin parille seuraavalle.
Tosin, nyt kun ajattelee vakavammalta kantilta, niin runo on periaatteessa omassa päättömyydessään päättämätön sanaleikki, jota voisi jatkaa vielä näillä juonenkäänteillä ja näin tukea tätä entisestään vallitsevaa olotilaa. Oli miten oli, sinulla on kynä ja kumi kädessäsi. : )
Tämä on kaikin puolin vankka runo. Kuvaat sattuvasti sitä, kuinka kätevästi toiset kääntävät kaiken päälaelleen ja nurin päin. Tai ehkä me kaikki teemme niin tilaisuuden salliessa.