Kultainen muisto

Unelmoiden hän katsoo horisonttiin.
Ajatukset kiistelevät olemassaolostaan.
Hän sulkee silmänsä.
Kuvittelee pois meren kuohun,
tuulen vihellyksen.
Sinut hänen vierelleen.
Yhdessä katsomaan kaukaisuuteen,
yhdessä matkustamaan tähtien taa.

Sinä et saavu,
saavu rakkauttasi hänelle osoittamaan.
Maailmalla ei ole enää väliä. 


Hän avaa silmänsä,
lausuu rukouksen hiljaa mielessään.
Ottaa ajan kultaaman korun pois kaulaltaan,
asettaa sen varovasti kivelle,
kyyneleen vierähtäessä poskelleen.
Astuu ensimmäisen askeleen,
jalat kylmästä vapisten.
Nousee hiljaa kalliolle,
nostaa kädet kasvoilleen.
Vaipuu päänsä jalkojen kalliolta irrotessa.


 Kaikki muistonsa koruun jätti.