Kahdestaan

Yksin hän vaeltaa ajatuksiinsa sidottuna.
Ei huomaa yön laskevan verhoaan.
Pimeys on läsnä.
Vain kuu taistelee tummuvaa maailmaa vastaan.
Tyttö kaulaliinansa kasvoille nostaa.
Pakkanen ei ketään mielistele.


Katseensa kohottaa,
sinut näkee polkua astelevan.
Suloinen hymy hiipii kasvoilleen,
sinua lämpimästi katsellen.


Hiljaa kävelee vierelleen,
sinut pehmeään syliinsä sulkee.
Pahalta maailmalta varjellen,
painaa huulensa huuliaan vasten.


Kukaan ei heitä voi erottaa, 
ei matka heidän välissään.
Rakkauden ollessa aitoa,
mitä vain tekisikään,
jotta sinut näkisi vierellään.


Käsikkäin polkua astelee,
nuo kaksi toisilleen luotua.
Katseissaan lämpö ja rakkaus viipyy.
Ei vihamieskään erottais,
sais toiselta toista vietyä.


 Kuolematon on rakkaus.