Ehkä vielä joskus ymmärrän

Runoilija Neilikka

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 11.3.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 
Kaikuu pimeässä huutonsa hiljaiset,
vain tuuli kuulee, mutta ei vastaa.
Tyttö tuskansa metsän siimekseen purkaa,
toivoen rauhaa sydämeensä.
Kuitenkaan, ei apua huudoista löydä.
Tuska kasvaa aina nimesi mainitessaan.

Miksi tässä kävi näin ? Miksi yhdessä eivät voineet olla ikuisesti ?
Epätoivon huuto vaimenee, tyttö polvilleen nurmelle vaipuu. Ei sinua enää, jakamassa suruja ja murheita. Ei sinua enää, lohduttamassa ja rohkaisemassa.
Miten jatkaa eteenpäin, miten sinusta irti päästän ? Niin paljon kysymyksiä, vastauksia ei laisinkaan. Ehkä vielä joskus, ymmärtää pieni ihminen, kaiken tuskan tarkoituksen.
Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot