Hiljaa kuiskailen sanojasi mielessäni, hiljaa kyynel poskelleni valahtaa. Muistatko sen, kun yhdessä huolemme jaettiin ? Muistatko sen, kun toisiamme tuettiin ?
Rakkaus ei kadonnut, rakkaus ei kuihtunut. Se vain piiloutui. Kuitenkin uskon, että sydämen sopukoista etsimällä, se vielä jonain päivänä antaa itsensä löytää. Päivänä, jolloin sinut tapaan, toivon sen antavan äänimerkin. Siihen asti, painan hellät sanasi syvälle muistoihini, ja odotan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi