Yksin hän kävelee tuulessa kotiin. Pimeä polku, silmänsä surusta punaiset. Kylmyys sormiaan kihelmöi. Kyyneleen tuntee poskelleen putoavan. Huokaisten katsoo taivaanrantaa, tähdelle toiveensa omistaa. Kätensä sivulleen ojentaa, sinut siihen kuvittelee.
Kätensä laskee, ei sinua hänen vierellään. Katseensa hiekkaa polttaa, ei sinua muistoistaan pois saa.
Kuiskaa tuuleen rukouksen, rukouksen, joka sinut vierelleen toisi. Ei tuuli vastaa, ei kerro minne viestin kuljettaa. Silti tyttö sydämessään, tietää viestin määränpään. Jaksaa taas uskoa unelmiin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä oli todella kaunis, vaikka inhosin yhtä sanaa. "tuiskussa".
Kuulostaa niin jollekkin Antti Tuiskulle. Hyi.
Muuten tämä oli upea ja todella kaunis.
Mahtavaa!!