Yritys, erehdys

Runoilija Paniikkivarpunen

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 24.2.2005
Viimeksi paikalla: 13.9.2019 13:13

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

katkaisin lyijykynäni tarpeesta sanoihin sinusta,

poden tätä onnellisuuttani
kuin kroonista tautia
 

Tämä on tuhat hengenvetoa uhmaa
selkäsauna romantiikalle,
ikävä ja ihastus.

Olen väsynyt kaamoksen kylmyyteen
se tunkeutuu luvatta paikallesi,
useimpina öinä kaksi peittoa
               ei riitä.
Kuinka
sinä
saatoit?

Toivon, että henkäyksenkevyt tyttö
on sydämenpysähdykseni arvoinen
ymmärrän sinua, Darling
minä en koskaan ollut.

Anna minun kaikki kestää
päättämättömyytesi
merkityksettömyyteni,
mutta tiedä:

ei sinusta sentään jaettavaksi ole.

Selite: 
marraskuu 08
Kategoria: 
 

Kommentit

Tämäkin on kovin puhutteleva ja moniulotteinen. Pienet yksityiskohdat iskee hyvin ja tästä saa paljon irti. Hieno runo.

Ja kiitos.

Kolmas säkeistö tuntuu kovin turhalta, koska saman asian pystyy päättelemään neljännestä. Darling isolla antaa ihanan henkilökohtaisen säväyksen tähän runoon. Tykkään tästä! Varsinkin toinen säkeistö kolahti tähän kylmään pakkasaamuun.

Tämähän on upea! Rakastuin ensimmäiseen säkeistöön. Tai itse asiassa rakastuin koko runoon. Kaunista tekstiä osaaat kirjoittaa. Viimeinen säe tiivistää koko runon tarkoituksen yhteen lauseeseen. Yksinkertaisesti vain pidän. :)

Luin sun runoja ja tykkäsin ehkä eniten! Ihanan kotromaista, käytät sanoja upeasti. Parhautta ovat juuri nuo "omat" sanat. Tästä pidin erityisesti.

voi tykkäsin. monta painavaa säettä, jotka jäävät kolisemaan jonnekin takaraivoon, kuten

"useimpina öinä kaksi peittoa
ei riitä"

ja

"anna minun kaikki kestää"

Luin tän nyt joku miljooona kertaa. Pyydän jo nyt anteeks, että en tosiaan osaa sanoa yhtään mitään tän runon arvosta.
Tämä on aivan huippu. Alkuosa, ääääääh. Loistava. Ja ei noi loput huonompia ole. En tiedä. Tykkään hirmusesti ja siinäpä varmaan kaikki oleellinen, mitä tässä osaan sanoa.

Viimeinen lause kiteyttää hienon runosi sanoman.

Jo nimestään lähtien tämä runo piirtää syvää tummaa viivaa...ja mitä pidemmälle tätä lukee, sitä tummemmaksi se muuttuu. Loppua kohden ahdistaa ja puristaa ilmat pihalle.
"Kuinka
sinä
saatoit?"

...tekee kipeää.
Viimeinen lause on kuitenkin päättäväinen, oikeutettukin.
Runona tämä on huippusuoritus.

Juu, sinä hallitset Runoilun. Jämäkkä

autch, tää oli m a h t a v a.
kipeää tekstiä, ja viimeinen lause sai mut melkein tippumaan alas tuolilta.

 

Käyttäjän kaikki runot