Kuinka heräsin
vuosia myöhemmin huomaamaan
sinä veit minulta paljon
puolet huonekaluista
itsetunnon
onnellisen äitiyden
ja vihonviimeiseksi
kaikki sanani.
Olen istunut mykkänä
selvinnyt päivästä toiseen
purrut huulta, hammasta ja kieltä
etten vain
puhuisi
suutani
puhtaaksi.
Hiljaa olen ollut jo riittämiin
kiltisti tarpeeksi
nöyrä liikaakin.
Uskalluksesta se ei enää ole kiinni
minäkin,
saan huutaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahva.
Tää on hyvä :)
Kenenkään ei pitäisi tyytyä olemaan mykkä, puhumatta, sanomatta, herättämättä. Jossain vaiheessa on raja vastassa, tärkeä aihe.