Istun kylpyammeessa, vesi on liian kuumaa.
Se polttelee ihoani, samalla lailla kun elämä on polttanut minua jo kauan.
En osaa enää itkeä. Olen itkenyt kaikki kyyneleeni jo.
Minuun sattuu.
Tuijotan seiniä, laattojen kiiltävää pintaa... Oma kuvani heijastuu niistä.
Minne olen kadonnut? Minua ei ole. Olen vain tyhjä kuori.
Olen tyhjä ja väsynyt. Väsynyt tähän kaikkeen.
Mitä haluan?
Olen menettänyt itseni. Minulla ei ole enää mitään.
Kaikki tämä on turhaa.
Kipu yltyy.
En osaa ajatella enää. En pysty.
Minulla ei ole vaihtoehtoja, tiedän sen.
Väsymys ottaa minut valtaansa, en jaksaisi enää. Miksi elän?
En osaa antaa itselleni vastausta. Toivon ettei tämä olisi vielä ohi...
Ettei kaikki olisi menetetty...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
En osaa sanoa kokemuksen pohjalta, mutta minulle ainakin tuli ahdistava olo lukiessani. En tarkoita pahalla kuitenkaan, vaan se tuntuu olevan olennainen osa runoa.
"Olen vain tyhjä kuori." -niin kuin me kaikki.
Hieno runo. :)
"Se polttelee ihoani, samalla lailla kun elämä on polttanut minua jo kauan"- ihana kohta. osaat kirjoittaa hienosti, tämä runo satuttaa ja koskettaa, varsinkin niitä jotka ovat itse olleet masentuneita. hienoa mietiskelyä ja kauniisti kirjoitettu. viimeiseen kappaleeseen olisi voinut miettiä ehkä rivitystä.. no, joka tapauksessa pysäyttävä ja koskettava runo!