Nopeutan askeliani rautatieasemalla,
en voi sietää laitapuolen kulkijoita.
Sivelen kaulani kultaista ristiä ja mietin
kuinka paljon parempi ihminen olenkaan.
Jotkut nuoret ovat sammuneet bussiin,
heräilevät bussin nytkähdellessä.
Puristan Raamattuani jottei se putoa,
onneksi en kuulu roskajoukkoon.
Kotona ripustan takkini naulakkoon
ja aion ihailla kaunista peilikuvaani.
Silmäni verestävät, ne ovat punaiset.
Ja päässäni kasvaa kaksi sarvea...
Selite:
Ihminen pitää usein itseään muita parempana, mutta totuus on usein aivan toinen...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
