Reuna

Runoilija Kivijasakset

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 20.9.2012
Viimeksi paikalla: 24.12.2015 14:48

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Pieniä tarinoita elämästä ja sen vaikeudesta. Löysin kirjoittamisen lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen näinä vaikeina hetkinä ja olen saanut jäsenneltyä elämääni jotain järkeä. Pitkä on tie, kivinen ja pölyinen.....
 

Olen seisonut reunalla ja katsonut tyhjyyteen.
Kaadoin vihani ja katkeruuteni sinne.
Astia jossa säilytän tunteitani, on minussa.
En sitä pois saa vaikka tahtoisin.
Siksi istun tässä ja olen hiljaa.

Suru tuntuu kaukaiselta, menneeltä,
vaikka se minussa vielä asuisikin.
Haluan elää, kokea ja nähdä.
En halua enää kadottaa itseäni.
Sillä sinä päivänä kuolin.

Nyt se jokin minussa, ei ole minä,
vaan se toinen puoli.

Nyt istun tässä hiljaa ja mietin.
Mistä alkaisin, kenestä aloittaisin.
Ja milloin luopuisin.
Olen reunalla.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

jos on joskus kadottanut itsensä niin siihen vanhaan ei ole paluuta vaan pitää luoda uusi minä. itse olen luonut sen positiivisien runojen avulla. ja lopulta minusta tuli parempi ihminen

mahtava runo
sai pohtimaan

Syvällistä, silti toiveikasta itsetilitystä!

Reunalla kaiteen
Löysin taiteen
Kun teki vaan mieli kuolla
Aloin puuta puukolla vuolla
Ajatukset kaukana tuolla
Tein voiveitsen.

Hyvästi hyvä oli runosi :)

 

Käyttäjän kaikki runot