Olen seisonut reunalla ja katsonut tyhjyyteen.
Kaadoin vihani ja katkeruuteni sinne.
Astia jossa säilytän tunteitani, on minussa.
En sitä pois saa vaikka tahtoisin.
Siksi istun tässä ja olen hiljaa.
Suru tuntuu kaukaiselta, menneeltä,
vaikka se minussa vielä asuisikin.
Haluan elää, kokea ja nähdä.
En halua enää kadottaa itseäni.
Sillä sinä päivänä kuolin.
Nyt se jokin minussa, ei ole minä,
vaan se toinen puoli.
Nyt istun tässä hiljaa ja mietin.
Mistä alkaisin, kenestä aloittaisin.
Ja milloin luopuisin.
Olen reunalla.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
jos on joskus kadottanut itsensä niin siihen vanhaan ei ole paluuta vaan pitää luoda uusi minä. itse olen luonut sen positiivisien runojen avulla. ja lopulta minusta tuli parempi ihminen
mahtava runo
sai pohtimaan
Syvällistä, silti toiveikasta itsetilitystä!
Reunalla kaiteen
Löysin taiteen
Kun teki vaan mieli kuolla
Aloin puuta puukolla vuolla
Ajatukset kaukana tuolla
Tein voiveitsen.
Hyvästi hyvä oli runosi :)